Olen toka

Kaikkoska meni ja vei kunnian ensimmäisen tekstin lähettämisestä, tästä ei tosin voi syyttää ketään muuta kuin minua. Olen ollut laiska ja saamaton, mutta tyhmäksi en vieläkään suostu tunnustautumaan.

Ja minun pitää nyt myös ilmeisesti esittäytyä kaikelle kansalle, joten luvassa on minä pähkinänkuoressa:

Olen tänä syksynä kasvatustieteiden opintojen makuun päässyt nuori naisihminen, ja sitä edelliset vuodet olen tehnyt erinäköisiä turvallisuusalan töitä pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Työtehtäviini on kuulunut mm. rakennustyömailla hillumista, respailua, päätöntä kaahailua sekä järjestyksenvalvontaa mitä moninaisimmissa muodoissa. Myöskin puskissa hillumista ja muutakin ihmisten kyttäystä on tullut aina välillä harrastettua.

Aikaisempi "työurani" on sisältänyt mm. siivouskoneen ajamista, oksennuksen, veren ja muiden eritteiden poispesua, käsien viiltelyä lasinsirpaleilla, sekä popkornien kaivamista leffateatterin penkkien alta.

Harrastuksia on tällä haavaa säännöllisen epäsäännöllinen liikunta (jooga, body pump sekä kaikkea muuta mahdollista mitä mieleen vain juolahtaa), käsityöt (tällä hetkellä menossa yksi villapaita), lukeminen (Zafon: Tuulen varjo) ja jatkuva rahapulasta valittaminen. Tupakointi on nyt taakse jäänyttä ajanvietettä, mutta onneksi hyvät "nikotiininousut" saa vielä aikaiseksi kun kahvittelee ystävien ja kavereiden kanssa eteläsuomalaisilla huoltoasemilla.

Asun tällä hetkellä Vantaalla keskellä metsää, minulla on avomiestä muistuttava mörkö kotona (tai töissä) ja pieni metsänvihreä rellu, jolla kaahaan ympäri pk-seutua aiheuttaen kiroilua ja yleistä pahennusta. Ja asiaa tulee heti, kun opin taas loman jälkeen ajattelemaan.

Olin eka

Hei.

Tämä on ensimmäinen merkintäni tähän blogiin. Asiaa ei tällä hetkellä ole, sillä olen vieläkin vahvan kipulääkityksen alaisena. Sen sijaan voisin kertoa itsestäni, koska se on minulle yleisesti mielenkiintoisin aihe.

Nimeni on Kaikkonen ja olen ylioppilas. Olen ollut aktiivisesti työelämässä siitä lähtien, kun aloitin yläasteen viimeisen luokan. Olen tehnyt kaikkea väliltä kioskitäti, käkkäri-täti, iltapäiväkerhon vetäjä, respan misukka, kahvio duunari sekä nykyinen työni, jossa hukun papereihin konttorilla ja ajattelin tilata itselleni käyntikortteja, jossa ammatiksi ilmoitetaan ämpyilijä.

Kuuluisa koulu-urani alkoi Suur-Tapiolan alueelta joskus 90-luvun alussa, jolloin vielä tukka oli luonnostaan vaalea ja olin vielä toistaiseksi hiljainen hissukka. Tästä pakko kysyä, että voiko olla niin, että koska on ollut vähäpuheinen lapsena, se heijastuu aikuisiän moottoriturpauteen.

Peruskoulun jälkeen aloitin lukion vanhempieni painostuksesta. Jätin kahden lukiovuoden jälkeen ko. koulun kesken, sillä koulu ahdisti ja en saanut mielestäni siitä mitään irti. 8kk päästä aloitin aikuislukion, jonka avulla suoritin koulun loppuun ja sain valkolakin päähäni. Tämän jälkeen olen haahuillut ympäriinsä lähinnä töissä, lukuunottamatta 2kk kokeilua Omnian taloushallinnon linjalla. Tällöin havahduin siihen, ettei koulu ole minua varten, vaan kouluttaudun työn kautta.

Tällä hetkellä olen menevä sinkku. Omistan setämäisen auton, kauniin kodin Helsingistä ja minulla on parhaimmat ystävät, mitä kellään voi olla. Niin, ja niiden parhaiden ystävien seassa on Mertsi, joka voisi nyt pikkuhiljaa jo esitellä itsensä.
Mertsi, aloita keskustelu. Ehdotan menneitä vaaleja aiheeksi.