Kansallisuusidentiteetti

Olen huono suomalainen. En äänestänyt. Mutta kuten kaikkeen yleisesti, minulla on tähänkin hyviä selityksiä iso kasa.
1) päädyin vaalipäivänä olemaan apurina palkatta liputusrumbassa
2) en löytänyt sopivaa ehdokasta, vaikka kokeilin kaikki vaalikoneet läpi (tosin kaikki osoittivat minut erääseen tiettyyn puolueeseen, josta olinkin samaa mieltä jo valmiiksi)
3) asun Helsingissä, mutta minun olisi pitänyt äänestää Espoossa, enkä suostunut antamaan niille äpärille mahtavaa mielipidettäni

Jenkkivaaleja oli tarkoitus katsoa tv:stä, mutta tv:ni ei näy, sillä johto on liian lyhyt. Joten minusta tulisi myös hyvin hyvin huono jenkki.

Sanoin tänään allt är bra, mikä kuulemma on väärin, joten hurria ei minusta saa sitten millään, vaikka kerran otinkin riskin ja melkein rakastuin ruotsalaiseen.

Tahdon muuttaa Saksaan, jotta voin juoda kaljaa ja syödä makkaraa lederhosenit jalassa sekä toteuttaa kaikkia muitakin upeita stereotypioita. Vaihdan nimeni Heidiksi.

Oi suuri ja mahtava jenkkilän maa!

Olen minäkin huono suomalainen; kotimaan vaaleja en jaksa millään lailla alkaa kommentoimaan, mutta USA:n  vaaleista kyllä riittää paljon sanottava. En tiedä onko siihen syynä suomalaiselle varsin vieras kamppanjointitapa, vai tahto kauhistella ja hirvitellä medioiden antamaa kuvaa amerikkalaisista, kun ne ovat niin suvaitsemattomia ja typeriä. Joka tapauksessa tässä lyhyt katsaus siitä, miltä USA:n presidentinvaalien viime hetket näyttävät suurimpien lehtien verkkosivujen perusteella.

Helsingin sanomat kertovat kuinka ehdokkaat ovat kamppanjoineet viimeiseen asti syömättä, nukkumatta ja lepäämättä. Suuria toiveita ja lupauksia on esitetty, ja Obamalle on puettu jonkinlaista sankarinviittaa; tämä kun on jaksanut paahtaa täysillä isoäitinsä kuolemasta huolimatta. HS on muistanut myös kertoa siitä, kuinka rahoitusmarkkinat jännittävät vaalituloksia, onhan monen toimialan tulevaisuus tulevan presidentin ratkaisujen käsissä.

Iltasanomien pääuutisena ainakin nettisivujen perusteella näyttäisi taas olevan se miten Obama on käynyt äänestämässä. WOW! Suurena uutisena voidaan siis näköjään pitää sitä, että jenkkilän presidenttiehdokas on tiennyt mitä nappia äänestyskoneessa painaa, tai vaihtoehtoisesti tiennyt minkä numeron paperiin kirjoittaa. Suomen keltainen lehdistö on siis ilmeisesti jo niin turtunut Bush nuoremman älynväläyksiin, että tuollainen normaalitoimenpide on uutisoinnin arvoista. Tästä huolimatta löytyi kyseisen lehden sivuilta myös jotain oikeaakin kerrottavaa, äänestyskoneet ovat tökkineet ja äänestyspaikan pitäjä oli nukkunut pommiin. Kenties vähäpätösen kuuloista, mutta kun muistaa viime presidentivaalien äänien uudelleenlaskentajupakan, niin tuollaiset tekijät saattavat muuttua varsin merkityksellisiksi.

Iltalehti taas yllättää tällä kertaa positiivisesti, se kertoo ainoana mediana tämänhetkisen tulostilanteen, jonka mukaa senaattori Obama johtaa äänin 32-16. Samoin  muistetaan mainita se, että Obama on monen pohjoismaisen suosikki, samoin kuin suomalaistenkin. Mitään muuta uutta lehdellä ei sitten ole sanottavanaan.

Aamulehti on taas keskittynyt äänestyslaitteiden tökkimiseen, mutta yrittää myös nostaa esille niitä asioita, joista kamppanjoissa ei pahemmin ole nostettu esille. Huumepolitiikka, homojen ja lesbojen oikeudet sekä prostituutio on hautautunut kamppanjoissa talouspolitiikan alle, ainoana poikkeuksena on ollut Palinin palavasilmäinen kiihkoilu aborttia vastaan, ja aseiden puolesta.

Olen toka

Kaikkoska meni ja vei kunnian ensimmäisen tekstin lähettämisestä, tästä ei tosin voi syyttää ketään muuta kuin minua. Olen ollut laiska ja saamaton, mutta tyhmäksi en vieläkään suostu tunnustautumaan.

Ja minun pitää nyt myös ilmeisesti esittäytyä kaikelle kansalle, joten luvassa on minä pähkinänkuoressa:

Olen tänä syksynä kasvatustieteiden opintojen makuun päässyt nuori naisihminen, ja sitä edelliset vuodet olen tehnyt erinäköisiä turvallisuusalan töitä pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Työtehtäviini on kuulunut mm. rakennustyömailla hillumista, respailua, päätöntä kaahailua sekä järjestyksenvalvontaa mitä moninaisimmissa muodoissa. Myöskin puskissa hillumista ja muutakin ihmisten kyttäystä on tullut aina välillä harrastettua.

Aikaisempi "työurani" on sisältänyt mm. siivouskoneen ajamista, oksennuksen, veren ja muiden eritteiden poispesua, käsien viiltelyä lasinsirpaleilla, sekä popkornien kaivamista leffateatterin penkkien alta.

Harrastuksia on tällä haavaa säännöllisen epäsäännöllinen liikunta (jooga, body pump sekä kaikkea muuta mahdollista mitä mieleen vain juolahtaa), käsityöt (tällä hetkellä menossa yksi villapaita), lukeminen (Zafon: Tuulen varjo) ja jatkuva rahapulasta valittaminen. Tupakointi on nyt taakse jäänyttä ajanvietettä, mutta onneksi hyvät "nikotiininousut" saa vielä aikaiseksi kun kahvittelee ystävien ja kavereiden kanssa eteläsuomalaisilla huoltoasemilla.

Asun tällä hetkellä Vantaalla keskellä metsää, minulla on avomiestä muistuttava mörkö kotona (tai töissä) ja pieni metsänvihreä rellu, jolla kaahaan ympäri pk-seutua aiheuttaen kiroilua ja yleistä pahennusta. Ja asiaa tulee heti, kun opin taas loman jälkeen ajattelemaan.

Olin eka

Hei.

Tämä on ensimmäinen merkintäni tähän blogiin. Asiaa ei tällä hetkellä ole, sillä olen vieläkin vahvan kipulääkityksen alaisena. Sen sijaan voisin kertoa itsestäni, koska se on minulle yleisesti mielenkiintoisin aihe.

Nimeni on Kaikkonen ja olen ylioppilas. Olen ollut aktiivisesti työelämässä siitä lähtien, kun aloitin yläasteen viimeisen luokan. Olen tehnyt kaikkea väliltä kioskitäti, käkkäri-täti, iltapäiväkerhon vetäjä, respan misukka, kahvio duunari sekä nykyinen työni, jossa hukun papereihin konttorilla ja ajattelin tilata itselleni käyntikortteja, jossa ammatiksi ilmoitetaan ämpyilijä.

Kuuluisa koulu-urani alkoi Suur-Tapiolan alueelta joskus 90-luvun alussa, jolloin vielä tukka oli luonnostaan vaalea ja olin vielä toistaiseksi hiljainen hissukka. Tästä pakko kysyä, että voiko olla niin, että koska on ollut vähäpuheinen lapsena, se heijastuu aikuisiän moottoriturpauteen.

Peruskoulun jälkeen aloitin lukion vanhempieni painostuksesta. Jätin kahden lukiovuoden jälkeen ko. koulun kesken, sillä koulu ahdisti ja en saanut mielestäni siitä mitään irti. 8kk päästä aloitin aikuislukion, jonka avulla suoritin koulun loppuun ja sain valkolakin päähäni. Tämän jälkeen olen haahuillut ympäriinsä lähinnä töissä, lukuunottamatta 2kk kokeilua Omnian taloushallinnon linjalla. Tällöin havahduin siihen, ettei koulu ole minua varten, vaan kouluttaudun työn kautta.

Tällä hetkellä olen menevä sinkku. Omistan setämäisen auton, kauniin kodin Helsingistä ja minulla on parhaimmat ystävät, mitä kellään voi olla. Niin, ja niiden parhaiden ystävien seassa on Mertsi, joka voisi nyt pikkuhiljaa jo esitellä itsensä.
Mertsi, aloita keskustelu. Ehdotan menneitä vaaleja aiheeksi.